Valtakunta » Uusi Eurooppa » Jokapäiväinen elämä

Joka vuosi yhä useampi suomalainen matkustaa Valtakuntaan töiden, opiskelun tai rentoutumisen merkeissä. Jotkut ovat ihastuneet Saksaan niin kovasti, että ovat muuttaneet sinne pysyvästi asumaan. Kuinka monta tarinaa kerrotaankaan vaaleista suomalaisisneitokaisista, jotka löysivät sodan ankeina vuosina turvan saksalaisen sotilaan harteikkailta käsivarsilta ja perustivat heidän kanssaan perheen – kuka Berliiniin, kuka vasta voitetuille uusille itäalueille, joilta Saksan Valtakunta lupasi kaikille sotureilleen maata ja toimeentulon?

Vastaavasti monet suomalaiset insinöörit ovat saaneet t öitä Valtakunnan suuryhtiöistä ja auttavat nyt asiantuntemuksellaan Uuden Euroopan rakentamista. Mutta koska elämä Valtakunnassa voi olla suomalaisen ”impivaaralaisen” silmin uutta ja outoa, tämä opas on laadittu auttamaan niin lomamatkalaista kuin pidempäänkin Valtakunnassa asumista suunnittelevaa suomalaista.

Matkustustavat

Kiireinen matkustaja valitsee lentokoneen. Lentoliikenne on sodan jälkeen kasvanut valtavasti ja tullut myös tavallisen palkansaajan kukkarolle sopivaksi tavaksi matkustaa kauas. Deutsche Luft Hansa ja Aero Oy lennättävät matkustajia Seutulasta, Pirkkalasta ja Äänislinnasta Hermann Göringin kansainväliselle lentokentälle Berliiniin.

Mukavin ja halvin, mutta ei millään tavalla nopein tapa matkustaa Saksaan on rautatie. Reichsbahn liikennöi Euroopassa kolmenlaisilla kaukojunilla. Tavallisten pikajunien lisäksi suurten keskusten välillä operoivat huippunopeat Kugelbahn–luotijunat. Mikäli matkailijalla todellakin on aikaa käytettävissään, ja hän haluaa matkaltaan ennen kaikkea kokemuksia, kannattaa valita leveäraidejuna.

Leveäraidejunat (Transkontinental Breitspurbahn) ovat kolmen metrin raidevälillä operoivia, kaksikerroksisia matkustajajunia, joita on kutsuttu myös "raiteilla kulkeviksi loistoristeilijöiksi". Jokaisessa junassa on oma ravintola, elokuvateatteri, parturi ja sauna sekä kauppa, josta voi ostaa virvokkeita ja matkamuistoja.

Suomalaiselle lähin leveäraidejunien päätepiste on Petersburg, joka on nykyään alle viiden tunnin matkan päässä Helsingistä ja vain tunnin päässä Viipurista. Pohjoisen linja kulkee läpi Ostlandin ja ennen Berliiniä voi samalla piipahtaa esimerkiksi Minskissä, Varsovassa ja Breslaussa.

Matka Euroopan halki leveäraidejunalla maksaa luokasta riippuen 200 – 800 RM. Hintaan sisältyvät ateriat junassa sekä tervetuliaismaljat.

Asuminen

Suurin osa kaupunkitaloista Valtakunnassa on nykyään omistusasuntoja. Puolue harjoittaa asuntosääntelypolitiikkaa, jonka ansiosta kaikki kansalaiset voivat saada valtion takaaman halpakorkoisen asuntolainan. Kuukausivuokria, sähkö– ja vesilaskuja säädellään samalla tavalla valtion toimesta. Maaseudulla ja muuttotappioalueilla Valtakunta tarjoaa monenlaisia helpotuksia asunnonostajille, mm. korotonta lainaa.

Kaupungeissa suurin osa asukkaista asuu sodan jälkeen rakennetuilla, tyylillisesti brutaalia uusklassismia edustavilla kerrostaloalueilla. Korttelit ympäröivät laajoja viheralueita leikkipuistoineen, tekolampineen ja urheilumahdollisuuksineen. Talojen julkisivut ja rappukäytävät ovat yleensä monumentaalisia ja varustettu kansallissosialismin vaiheita kuvaavin mosaiikein tai seinämaalauksin.

Sähkön– ja lämmönjakelussa esiintyy silloin tällön ympäristö– ja säästäväisyyssyistä katkoksia. Tämän vuoksi useimmillla taloyhtiöillä on pannuhuone, jossa voidaan talvisaikaan polttaa puuta, roskia tai öljyä. Kaikilla taloilla on omat kotipuutarhansa, joissa asukkaat voivat kasvattaa vihanneksia, marjoja ja juureksia omaan käyttöönsä.

Maaseudulla perinteet ovat kunniassaan. Saksan itäalueille on rakennettu runsaasti :n mallikyläyhteisöjä, jotka rakentuvat maalaistyylisen kartanorakennuksen ympärille. Jokaisessa kylässä on puoluetoimisto ja seremoniallinen Thingplatz ulkoilmajuhlien kuten kesäpäiväntasauksen viettoa varten. Kaikki modernin maailman ikävät vaatimukset on naamioitu, jotta elämä mallikylissä olisi mahdollisimman luonnonmukaista.

Liikkuminen paikasta toiseen

Valtakunnan motorisoitumisen isä on Adolf Hitler. Hän poisti työttömyyden suurisuuntaisilla rakennusohjelmilla, joilla nykyisen autobahn–verkoston perusta luotiin vuosina 1935-1951. Kansakunnan autoistumista edesautettiin Ferdinand Porschen suunnittelemalla ja Hitlerin omakätisesti luonnostelemalla Kansanautolla (Volkswagen), joka sai pyöreän muotoilunsa vuoksi lempinimekseen Käfer (suomessa ”Kupla”). Kraft durch Freude–järjestön säästämisohjelman ansiosta jokaisella työläisellä oli mahdollisuus säästää itselleen 999 markan arvoinen Kansanauto. Sodan vuoksi autojen toimitus viivästyi ja jo valmistuneet autot otettiin armeijan käyttöön Ensimmäiset kansanautot lunastettiin 1946.

Autoilu Valtakunnassa on helppoa. Tiet ovat hyväkuntoisia ja monikaistaisilla moottoriteillä ei ole nopeusrajoituksia. Autobahn-verkoston kattavuuden voit tarkistaa täältä. Valtio sääntelee yksityisautoilua lailla, jonka mukaan ruokakunta saa omistaa vain yhden auton, paitsi NSKK:n (Kansallissosialistisen autoilijayhdistyksen) jäsenet. Puolue suosii julkisten liikennevälineiden käyttöä. Berliinissä eli ”Maailmanpääkaupunki Germaniassa” on erittäin kehittinyt metro– ja sähköraitiotieverkosto. Myös polkupyörät ovat kaupungeissa suosittuja. Puolue kannattaa polkupyöräilyä kansanterveydelle hyödyllisenä liikuntamuotona.

Turvallisuus - EI MITÄÄN SALATTAVAA, EI MITÄÄN PELÄTTÄVÄÄ

Valtakunnassa autoillessaan on hyvä muistaa, että matkailu on kaikkialla erittäin turvallista. Poliisi (Polizei) valvoo kaikkialla ystävänä ja auttajana. Rikollisuus on lähes olematonta. Suurissa kaupungeissa kannattaa Jos olet eksyksissä kaupungilla, jokaisessa korttelissa asuu Puolueen asettama korttelinvalvoja, joka tuntee alueen ja sen asukkaat kuin omat taskunsa. He neuvovat mielellään myös ulkomaalaisia. Korttelinvalvojan avulla Puolue ei jää etäiseksi ja kankeaksi byrokraattiseksi koneistoksi vaan pysyy suorassa yhteydessä jäseniinsä, kansaan. Korttelinvalvojat raportoivat ylemmilleen vastuualueensa ihmisten esittämät toiveet ja parannusehdotukset, jotka sitten raportoivat ne eteenpäin, aina ylimmälle johdolle asti.

Valtakunnassa jokaisen kansalaisen on kannettava mukanaan henkilöpapereita 500 RM sakon uhalla. Turistien tapauksessa viisumi riittää. On kuitenkin huomioitava, että vaikka liikkuminen Saksassa onkin muuten täysin vapaata, on joillain Valtakuntaan kuuluvilla alueilla kuten Kenraalikuvernmentissa paikkoja, jonne turisteilla ei ole asiaa. Samoin joidenkin kohteiden valokuvaamiseen tarvitaan lupa, jonka voi anoa Valtakunnan pääturvallisuusvirastolta (Reichssicherheitshauptamt, RSHA).

Ruoka ja nautintoaineet

Valtakunnassa syödään runsaasti ja terveellisesti. Lisäaineiden käyttö on vähäistä. Ravintoloita on etenkin Berliinissä suhteellisesti paljon ja niiden hintataso kohtuullinen. Puolue suosii lainsäädännöllä puhtaita ja perinteisiä tuotantomenetelmiä, pienviljelijöitä ja -yrittäjiä. Suurten markettien sijaan ruoka ostetaan edelleenkin pieniltä jälleenmyyjiltä, erikoiskaupoista ja toreilta. Monet kaupunkilaiset ovat valinneet Adolf Hitlerin esikuvaa seuraten terveellisen kasvisruokavalion.

Saksalaisilla on tapana haukata ohimennen nälkäänsä kuumaa makkaraa, joita Valtakunnassa on yli 2 500 eri laatua. Muita suosittuja pikkupurtavia ovat savukala, hapankaali, Mainzin juustot, kakut (erityisesti omenastrüdel). Saksalainen ruoka on yleensä voimakkaan makuista ja hyvin kaloripitoista. Tyypillisiä ruokalajeja ovat savustettu siika, kaalikääryleet ja pienet jauhelihapihvit eli frikadellit. Ruokalajeissa on suuria alueellisia eroja.

Vierastyöläiset ovat tuoneet mukanaan Valtakuntaan omat keittiönsä. Nykyään on aivan normaalia löytää ”maailmanpääkaupunki Germanian” kaduilta turkkilaista döner-kebabia tai ukrainalaisia ruokaloita, joissa voi nauttia borštš–keittoa, valkosipulisämpylöitä ja blinejä. Böömissä ateriakoot ovat vielä saksalaistakin runsaampia ja lihapitoisempia. Hapankaali ja mykyt ovat hyvin yleinen ateriakokonaisuus.

Valtakunta on erityisen tunnettu oluistaan. Suosituin oluttyyppi on kitkerä ja runsaasti humaloitu Altbier. Baijerin alueella juodaan eniten weizennbieriä, sakeaa vehnäolutta. Böömissä olutta kulutetaan eniten koko maailmassa. Pääasiallinen laji Prahassa on lager, joista parhaiten tunnetaan Pilsner, Urquell ja Budweis.

Eikoisuutena mainittakoon kerran kuussa koittava uhrisunnuntai, jolloin Valtakunnan ruokaloissa ja ravintoloissa tarjotaan vain yksi ruokalaji, joka on keitettävä tai paistettava yhdessä ainoassa padassa tai kattilassa (yhdenpadanruokalaji, Eintopfgericht). Tällaisen yksinkertaisen sekä muuten tapana olevan sunnuntaipäivällisen välinen hinnanero uhrataan kansallissosialistisen puolueen talviapu–järjestölle, joka hankkii vaatteita, ruokaa ja muita tarvikkeita köyhille.

Tupakkatuotteiden nauttiminen on kielletty lailla koko Valtakunnassa.

Risteilyt - voimaa ilosta!

Puolue tarjoaa Kraft durch Freude –järjestön kautta työläisille edullisia mutta ylellisiä risteilyitä Itämerellä, Pohjanmerellä ja Välimerellä. Valtakunta aloitti ensimmäisenä koko maailmassa kaikille kansalaisille markkinoidut risteilyt ja pakettimatkat. Ilman Kansallissosialistisen työväenpuolueen uraauurtavaa työtä nykyaikaista massaturismia ei olisi koskaan kehittynyt. Reichtouristin kautta myös ulkomaalaisten on mahdollista varata matkoja kaikin nykyaikaisin mukavuuksin varustetuille Kraft durch Freuden risteilyaluksille m/v Wilhelm Gustloff, m/v Robert Ley, m/v Baldur von Schirach ja m/v Leo Schlageter. Suur-Saksassa on myös runsaasti pieniä jokilaivoja, jotka Elbe-, Oder- ja Tonava-joet yhdistävää Adolf Hitler -kanaalia hyväksikäyttäen voivat liikennöidä ympäri Valtakuntaa. Tonavalla liikennöi myös maailman suurin edelleen käytössä oleva siipirataslaivasto.

Kun risteilyltä halutaan sekä yleellisyyttä että eksotiikkaa, eikä matkan kesto ole minuuteista kiinni, on ilmalaiva paras valinta. Zeppeliinien valtakauden luultiin päättyneen vuonna 1937 aikansa suurimman ilmalaivan Hindenburgin tuhoon. Nyt uuden tekniikan avulla zeppelinit on herätetty uudelleen henkiin. Nykyaikaisessa turisti-ilmalaivassa käytetään räjähtämätöntä heliumia, keveitä synteettisiä materiaaleja ja tehokasta atomimoottoria. Uudet ilmalaivat ovat 300 metriä pitkiä ja niiden halkaisija on 50-60 metriä. Turistikäytössä ilmalaivaan voidaan sijoittaa 300 matkustajaa.

Aukioloajat

Valtakunnassa kaupat ovat tavallisesti auki ma-pe 9-20. Lauantaisin aukioloajoissa on rajoituksia, sunnuntaisin useimmat liikkeet ovat kiinni. Berliinin, Frankfurtin ja Wienin kaltaisissa suurkaupungeissa on tavallista, että keskustoissa on liikkeitä jotka toimivat jopa 24 tuntia vuorokaudessa. Kahvilat ja ravintolat ovat auki lähes aina. Valtakunnan taidemuseot ovat kiinni maanantaisin. Valtion virastojen virka-aika on yleensä 9.30 - 16.30 paitsi perjantaina, jolloin työpäivä loppuu puolta tuntia aikaisemmin, jotta työntekijät pääsevät seuraamaan kaikilla kaukokuvastinkanavilla näytettävää, kansallishymniin päättyvää Puolueen viikkokatsausta.

Tuliaisia ja muita ostoksia kannattaa hankkia tavaratalojen lisäksi vanhojen kaupunginosien pienistä myymälöistä, joissa voi tehdä todellisia löytöjä. Länsimaiseen tavarapaljouteen tottuneet saattavat pettyä Valtakunnan kauppojen niukkan ja funktionalistiseen tarjontaan.

Kaukokuvastin ja joukkoviestintä

Televisio eli kaukokuvastin (Fernseher) on yksi tunnetuimmista saksalaisista keksinnöistä. Maailman ensimmäiset säännölliset kaukokuvastinlähetykset aloitettiin Berliinin Paul Nipkow–studioilta 22. maaliskuuta 1935. Valtakunnan televisiolähetyksiä hallinnoi Propaganda– ja kansanvalistus-ministeriö. Jo tohtori Göbbels ymmärsi aikoinaan television merkityksen kansanvalistukselle. Siksi vastaanottimien omistamisesta on tehty mahdollisimman helppoa. Virallista kaukokuvastinohjelmaa esitetään myös heijastettuna suurten rakennusten seinille viritetyille valkokankaille.

Valtakunta lähettää ohjelmaa neljällä satelliittikanavalla. NSN, ”Kansallissosialistinen uutiskanava” lähettää 24 tuntia vuorokaudessa säntillisiä uutislähetyksiä, laadukkaita historiallisia, poliittisia ja tieteellisiä dokumentaareja sekä talous- ja opetusohjelmia. DKN, ”Kansallinen kulttuuriverkko” esittää draamaa, musiikkia, komediaa, elokuvia, luonto-ohjelmia ja muuta viihteellisempää, mutta yhtä sivistävää materiaalia. Varsinaista ajanvieteohjelmaa esittävät urheilukanava Sport ja elokuvakanava Kino, jolla on laaja kansainvälinen ohjelmistotarjonta. Ulkoeurooppalaisia radio- ja televisiolähetyksiä häiritään kansalaisten suojelemiseksi vihollisen propagandalta.

Babelsberg JA ELOKUVATEOLLISUUS

Babelsbergin kaupunki lähellä Berliiniä on Kolmannen valtakunnan Hollywood. Siellä pidetään kaikki viihdealan palkintoseremoniat ja suuret gaalaillat. Siellä sijaitsevat myös Valtiollinen elokuvayhtiö UFA, joka on myös yksi maailman suurimmista elokuvayhtiöistä. Kaikkien elokuva-alan työntekijöiden täytyy kuulua Valtakunnan elokuvakamariin (RFK). Valtakunnassa tuotetaan elokuvia niin paljon, että Saksassa saa ensi-iltansa aina uusi kotimainen elokuva keskimäärin joka viides päivä. Vuonna 1983 Babelsbergin tuotannosta 48 % oli kevyitä viihdefilmejä, 26 % vakavaa draamaa, 15 % toimintaelokuvia ja 11 % opetus- ja valistuselokuvia.

Valtakunnan elokuvateollisuuden korkeaa laatua valvotaan Propaganda– ja kansanvalistusministeriön tiukin kriteerein. Kriteerit täyttäneet elokuvat palkitaan verohelpotuksiin oikeuttavin tittelein. Elokuvat jaetaan nykyään kuuteen arvoluokkaan: ”kulttuurisesti arvokas” (Kulturell wertvoll), ”kasvatuksellinen” (Volksbildend), taiteellisesti erittäin arvokas (Künstlerisch besonders wertwoll), valtiopoliittisesti erityisen arvokas (Staatspolitisch besonders wertvoll), valtiopoliittisesti ja taiteellisesti arvokas (Staatspolitisch und künstlerisch besonders wertwoll) sekä kaikkein korkein ja tavoitelluin ”kansankunnan elokuva” (Film der Nation).

Joseph Goebbelsin vuonna 1941 perustamaan ”kansakunnan elokuva” –laatumerkki on jaettu vain 16 kertaa Valtakunnan historiassa. Ensimmäinen niistä oli Hans Steinhoffin Setä Krüger (1941), 5,5 miljardia RM:aa maksaneena aikansa kallein saksalainen elokuva, joka voitti myös Mussolini Cupin Venetsian elokuvajuhlilla 1941. Muita ”kansankunnan elokuvia” ovat olleet mm. Heimkehr (1941), Der Große König (1942), Veit Harlanin Kolberg (1945), joka oli myös yksi ensimmäisiä värielokuvia, In Stahlgewittern (1959), palkittu sotaelokuva Die Brücke (1962) sekä Saksan Antarktiksen-tutkimuksesta kertova Erfrorene Träume (1978).

Babelsbergin rinnalla elokuvamaailman tärkeitä tapahtumia ovat viikon kestävät Baijerin elokuvajuhlat, joilla valkokankaalle pääsevät myös nuorten ohjaajien tekemät pienen budjetin elokuvat. Münchenissä ovat saaneet ensi-iltansa mm. palkittu tieteiselokuva Raumpatrouille Adler (1979) ja sekä viime vuosien suomalaiset suosikit, Pekka Harjunsolan kommunistihupailu Ruostetaivas (1983) ja Alarik Nosteen nuortenelokuva Tyttö ja susi (1984).

Sanomalehdet

Valtio omistaa suurimman osan ilmestyvistä sanoma- ja aikakauslehdistä. Yksityiset sanomalehdet joutuvat kierrättämään kaiken julkaisemansa materiaalin Propaganda– ja kansanvalistusministeriön kautta, ettei kansallisia arvoja heikentävä vierasmielinen ja -kielinen kiihoitus- ja hajoitustyö saisi jalansijaa. Useimmat sanomalehdet maksavat 1 RM, eli noin 5 Suomen markkaa. Laajalevikkisimpiä sanomalehtiä ovat mm. Völkischer Beobachter, Das Reich, Berliner Illustrierte Nachtausgabe ja yleiseurooppalainen kuvalehti Signal.

Koululaitos

Valtakunnan koululaitos eroaa merkittävästi suomalaisesta. Kansallissosialistien valtaannousun vuosina (1933-1939) juutalaiset opettajat puhdistettiin viroistaan ja opetussuunnitelman painopiste siirrettiin ruumiilliseen kasvatukseen Hitlerin sanojen mukaisesti: ”Emme kaipaa lukutoukkia – – uuden Saksan nuorten on oltava kovia kuin Kruppin teräs, notkeita kuin vinttikoirat.” Urheilupainottainen kasvatus tuotti tuloksia vuoden 1936 olympialaisissa, joissa Saksa sai 33 kultamitalia USA:n 24:ää vastaan. Sen sijaan yliopistojen hakijamäärät putosivat tänä aikana 57 %. Myös ylilyöntejä tapahtui. Se näkyi esimerkiksi ydinfysiikan tutkimuksen väliaikaisena näivettymisenä, minkä vuoksi USA onnistui saamaan oman atomipomminsa ensin valmiiksi.

Sodan kokemukset todistivat, että Saksan koululaitosta oli uudistettava vähemmän muodolliseksi. Rudolf Hessin kaudella Hitlerin varhaiset poliittiset erehdykset tuomittiin. Insinööritieteiden opetusta lisättiin ja Saksan tiede-elämä nousi jälleen itseoikeutettuun johtoasemaansa. Nykyisin koululaitos jakaantuu kahteen haaraan: yleissivistävään ja poliittiseen. Kaikilla kansalaisilla on oppivelvollisuus. Yleissivistävän kansakoulun jälkeen on mahdollisuus jatkaa opintoja lukiossa (Gymnasium) tai ammattikoulussa. Lukion tärkeimmät oppiaineet ovat historia ja äidinkieli. Lukion jälkeen on mahdollista pyrkiä johonkin Valtakunnan kuuluisista yliopistoista.

Poliittinen koulutus on myös kolmivaiheinen. Sen tarkoitus on taata NSDAP:n jatkuvuus. Vain parhaat hakijat hyväksytään Puolueen eliittikouluihin. Hitler-kouluissa (Adolf–Hitler–Schulen) nuoret koulitaan ruumiillisesti ja henkisesti terveiksi, vaatimattomiksi, epäitsekkäiksi ja tiedostaviksi. Ylhäältä ohjatun opetussuunnitelman sijaan Hitler-kouluissa kannustetaan nuoria opettamaan toinen toisiaan ja kehittämään itseään johtajina. Peruskoulutuksen jälkeen he jatkavat opintojaan Napolassa (Nationalpolitische Lehranstalt), ”kansallispoliittisessa koulutuslaitoksessa”.

Parhaimmat saattavat päästä johonkin Saksan seitsemästä Ordensburgista, joissa nuorison kirkkain kärki syntyy uudelleen tulevaisuuden johtajina ja näkijöinä. Ordensburgien nelivuotinen koulutus on kaikkein vaativin. Ensimmäisenä ja toisena vuonna opiskellaan rotu– ja yhteiskuntaoppia, luonnontieteitä ja vuorikiipeilyä. Kolmantena vuonna ohjelmassa on talous- ja sotatiedettä. Neljäntenä ja viimeisenä vuonna keskitytään geopolitiikkaan, germaaniseen mytologiaan ja hengentieteeseen.

Nuoriso

Täytettyään 14 vuotta jokainen nuori vanhempien sosiaaliseen asemaan katsomatta liittyy Puolueen nuorisoliittoon, Hitler-Jugendiin (HJ) tai Bund Deutscher Mädeliin (BDM), kunnes saavuttaa 18 vuoden iän. Hitler-Jugendissa voi harrastaa kaikkea: taiteita ja tieteitä, käsitöitä, reippailua, urheilua, ratsastusta, liitolentoa, journalismia ja musiikkia. Nuorisoliiton virallisena ja pääasiallisena tehtävänä on ”luoda uusi ihminen, joka on kehittynyt tasapuolisesti sekä ruumiillisesti että sielullisesti”. Nuorten ruumiinterveyttä, kauneutta ja sopusuhtaisuutta vaalitaan ainakin yhtä suuresti kuin luonteenlahjoja ja hengenvoimaa. Kansainälisestä yhteistyöstä ja nuorisotyöstä kiinnostuneet voivat työskennellä Europa-Jugendissa, joka on kaikkien Uuden Euroopan nuorisojärjestöjen yhteinen kattojärjestö. Suur-Suomessa HJ:n ja BDM:n sisarjärjestöjä ovat Sinimustat, Sisunuoret ja Pikkulotat.

Kasvatus keskittyy koti-iltoihin, vaelluksiin ja leireihin. HJ–leirit sijaitsevat aina erityisillä paikoilla vapaan luonnon keskellä. Päivän hetket täyttää oppituntien lisäksi voimistelu, urheilu, yhteislaulu ja retkeily. Yhtämittaisessa elämässä keskellä puhdasta luontoa nuorten lihakset vahvistuvat, heidän keuhkonsa täyttyvät raikkaasta ilmasta, ja mikä tärkeintä, heidän silmänsä avautuvat näkemään ja sielunsa ymmärtämään luonnon ja ihmisen välisen aivan erityisen suhteen, ja siihen liittyvän yhteisen vastuun yhteisestä ympäristöstämme. Lisäksi Hitler-Jugendin koulujen täytyy itse vastata ylläpidostaan ja elintarpeistaan. Siksi niillä on omat hedelmätarhansa ja karjansa. Näin nuorilla kaupunkilaisillakin säilyy elävä suhde eläinten ja maan kanssa, ja he osaavat antaa arvoa luojalleen. Myös sellaiset taidot säilyvät, kuten eläiten hoitaminen, ruoan laittaminen, luonnossa selviytyminen ja luonnon moninaisten merkkien tunteminen, jotka jatkuva kaupungistuminen muuten hävittäisi.

Täytettyään 18 jokainen saksalainen nuori joutuu viettämään kaksi vuotta asevelvollisena puolustusvoimissa (Wehrmacht) tai aseettomassa mutta univormupukuisessa työpalvelussa (Reichsarbeitsdienst). Tällaisen palvelun vaikutus nuorten siveelliselle ja elämänkatsomukselliselle kehitykselle on merkittävä. Se opettaa heidät tekemään työtä yhteisen hyvän eteen.

RODUNHOITO JA KANSALAISUUS

Valtakunnankansalaisuus saavutetaan Saksassa 21-vuotiaana. Voimassa olevan perustuslain mukaan valtakunnankansalaisuus voidaan myöntää sellaiselle asukkaalle, jonka suonissa virtaa saksalaista tai samansukuista verta ja joka esiintymisellään ja menettelyllään on osoittanut olevansa halukas ja sopiva uskollisesti palvelemaan Valtakuntaa. Ainoastaan valtakunnankansalainen nauttii täydellisiä valtiollisia oikeuksia, joita ovat oikeus ottaa osaa yleisiin vaaleihin, oikeus toimia julkisissa viroissa ja nauttia täyttä sosiaaliturvaa. Kansalaisoikeudet luovutetaan juhlallisin menoin sen jälkeen kun hakija on esittänyt todistuksen syntyperästään ja nuhteettomasta elämästään. Valtakunnankansalaisuuden saaneita kutsutaan ”kansantovereiksi” (Volksgenosse). Kansalaisoikeuksien puuttuminen ei tietenkään estä uran rakentamista vaikkapa elinkeinoelämän tai tieteen parissa.

Samansukuisiksi lasketaan Saksassa asuviin eurooppalaisiin vähemmistökansallisuuksiin (mm. tanskalaiset, puolalaiset, sloveenit) tai niihin verrattavissa oleviin kansanryhmiin kuuluvat ihmiset, edellyttäen, että he osavaat puhua hyvää saksaa. Ei-samansukuisiksi lasketaan romanit sekä vieraaseen suurrotuun (aasialaiseen tai negroidiseen) kuuluvat ihmiset. Mustaihoiset eivät siis voi saada valtakunnankansalaisuutta, mutta eräät muut rodut, kuten turkkilaiset, katsotaan kyllä samansukuisiksi. Afrikkalaisista lasketaan arjalaiseen rotuun kuuluviksi berberit, kabylit ja eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläiset. Aasiassa arjalaisia asuu erityisen paljon Iranissa ja Afganistanissa. Ensimmäisen asteen sekarotuiset (Mischlinge) voivat saada valtakunnankansalaisuuden, mutta eivät voi liittyä NSDAP:n jäseneksi. Epäselvissä tapauksissa on tapana katsoa henkilö ennemmin samansukuiseksi kuin ”ulkopuoliseksi”, jos tälle on vain mitään perusteita.

Saksalaiset ovat hyvin tarkkoja rotupuhtauteen liittyvissä kysymyksissä. Rodun tarkoituksellinen huonontaminen (Rassenschande) on määritelty rikokseksi. Tehokkaan kunnallisen rotuhygienian ansisota kaikenlaiset vajaavuudet on lähes kitketty pois koko väestöstä. Vuodesta 1933 asti voimassa olleen lain mukaan heikkomielisyyteen, jakomielitautiin (scizofrenia), kiertävään mielisairauteen (Zirkuläres Irresein), kaatumatautiin (epilepsia), perinnölliseen sokeuteen ja kuurouteen ja pitkälle kehittyneeseen alkoholismiin sairastuneet sterilisoidaan yksinkertaisella ja kivuttomalla toimenpiteellä terveyskeskuskäynnin yhteydessä. Kaikissa terveystoimistoissa (Gesundheitsamt) on neuvontaosasto, josta saa tietoja perinnöllisyyttä ja rotua koskevissa kysymyksissä.

SS

Joukko vaaleita urheilijanuorukaisia mustissa univormuissa, hopeiset pääkallot lakeissaan: Siinä laajalle levinnyt mielikuva kunnioitusta ja pelkoakin herättävästä -järjestöstä. Sen tunnus – kaksi salaman lailla lyövää sieg-riimua – tunnetaan kaikkialla maailmassa. Tähän monien ulkomaalaisten tiedot sitten jäävätkin. Todellisuudessa myyttinen on paljon enemmän kuin armeija ja poliisivoimat. Pikemminkin sen esikuvana on pidettävä 1200-luvun ristiretkeläisjärjestöjä.

Järjestö jakautuu kahteen haaraan. Waffen- on puolustusvoimien (Wehrmacht) alainen, nykyään pelkästään vapaaehtoisista koostuva asevoima. Allgemeine- on kattojärjestö kaikille niille, jotka eivät kuulu :n sotilasmuodostelmaan Waffen-:n. Siihen kuuluvat muun muassa hallinnon jäsenet, virkamiehet, tutkijat sekä osa-aikaisesti :lle työtä tehneet ja kunniajäsenet. Se on luonteeltaan pakanallinen, aatteellinen ja hengellinen ritarikunta, jonka tehtävä on edustaa Euroopan korkeimpia sivistyksellisiä ja rodullisia arvoja. Siviilipoliisin (Kripo, Orpo, Gestapo) ja salaisen palvelun (Sicherheitsdienst) lisäksi hallinnoi useita valtionyhtiöitä, koulutuskeskuksia ja Lebensborn–lastenkoteja. Onpa sillä oma muinaistieteellinen tutkimuslaitoksensa, Ahnenerbe.

-järjestöön liittyminen ei ole helppoa. Hakijoilta edellytetään puhdasrotuisuutta, moitteettomia elämäntapoja, lahjakkuutta, hyvää fyysistä kuntoa ja 21 vuoden ikää. Ehdokkaiden on läpäistävä vaativat valintakokeet. Järjestö pitää huolta omistaan kehdosta hautaan. Eläkeiän saavuttaneet voivat viettää elämänsä ehtoopäivät Baijerin alpeilla sijaitsevissa -vanhainkodeissa. ei erottele ihmisiä yhteiskuntaluokan, omaisuuden tai ammatin suhteen. Jokainen, joka kerran on hyväksytty järjestön jäseneksi, on tasaveroinen veli tai sisar kuolemaansa asti. Kaikenlainen herroittelu on kielletty. Veljeskunnan hengentieteellinen sisäpiiri tunnetaan nimellä Schwartze Sonne. Sen muodostavat 12 korkeimman arvoasteen saavuttanutta jäsentä, jotka kokoontuvat yhdessä Reichsführer–:n kanssa järjestön hengellisessä päämajassa Wewelsburgin linnassa.

Matkatoimisto Reichtouristille
ANTERO UHRIKALLIO